Ajateltiin, että sadepäivänä saa varmaan olla suhteellisen rauhassa jos lähtee julkista saunaa etsimään. Että ihmiset eivät liikahtaisi kotoaan, jos ulkona on huono sää. Oltaisiin jotenkin poikkeuksellisen sisukkaita suomalaisia, kun keliä uhmaten lähdetään kävelemään kaupungin toiselle puolen Rauhaniemen Kansankylpylään saunomaan. Ei ollenkaan ajateltu, että tässä kaupungissa asuu pari muutakin sisukasta suomalaista, ja saunomassa oli valehtelematta ainakin 50 ihmistä. Ulkona oli tihkusadetta kuuroittain ja lämpö ei yltänyt edes lähelle kahtakymmentä -herran jestas me kuljettiin syksytakit päällä! Mulle se oli ensimmäinen kerta yleisessä saunassa (jos lapsuuden uimahallireissuja ei lasketa) ja oli tosi jännää. Ja hauskaa. Olin tosi ylpeä, kun olin muistanut etukäteen googlettaa paikan, säännöt ja käytännöt. 7€ maksu aikuiselta, uikkarit päällä miehet ja naiset samaan saunaan, ja arvotavarat sai jättää lukolliseen kaappiin "vastaanottoon". Eli sellaiseen pieneen huoneeseen, jossa oli luukun takana mies rahastamassa ja selän takana lukollisia lokeroita seinän korkeudelta. Vaikka saunan ja pukuhuoneiden ovien edustalla parveili jengiä vilvoittelemassa ihan urakalla, oli Rauhaniemi nimensä veroinen. Pari askelta sivuun ja sai olla ihan rauhassa. Uimarannan puolella ei ollut ketään, joskin se johtui varmasti vain säästä. Olin niin innoissani saunaan pääsystä, että itsehän olisin varmaan kipitellyt paikalle myrskyssäkin! Meidän kotona ei ole saunaa, ja viimeksi pääsin löylyttelemään juhannusviikolla, että oli tuo jo aikakin. Kotimatkalla oltiin hurjia, ja hypättiin bussiin. Keskustassa pysähdyttiin kahvilaan pelaamaan shakkia pari matsia, ja sitten vielä bussilla kotiin. Pipo päässä tietenkin, ettei vaan palellu. Pikku hiljaa mä opin ajamaan Tamperetta. Alle vielä hassunhauska keskustelu, jonka kävin kotimatkalla isäni kanssa puhelimessa.
Minä: "Arvaa mitä me tehtiin tänään?" Isä: "Onko pakko?" Minä: "Käytiin saunomassa! Viimeksi on saunottu juhannuksena" Isä: "Siitä lähtien ootte samoissa paskoissanne kulkenu? Sittenhän tuo oli jo aikain kylpeä" Toista viikkoa on kotona puhuttu, että pitäisi käydä Hatanpään Arboretumissa, koska siellä on kukkia ja nättiä. Pohjatieto rajoittui näihin kahteen faktaan, ja yllätys oli paikan päällä varsin positiivinen. Siellä oli myös kesäkeittiö, kylmää juomaa ja perkuleen kommee kartano. Olisin voinut kipittää niitä rappusia ylös ja alas varmaan koko päivän. En tiedä kuinka kovasti kompensoin sitä, ettei meidän ulko-oven rappuset ole vieläkään lopullisessa kuosissaan, mutta jumaliste mä nautin tuosta rakennuksesta. (Olen tässä pikku hiljaa höperöitymässä.) Napattiin heti alkuun kylmät oluet käpäliin, ja suunnattiin väen paljoudesta vähän syrjemmälle. Lisäpointseja paikka saa myös siitä, että alkoholia myytiin take away -meiningillä! Lämmin kesäpäivä kun sattui olemaan, niin aika nopeasti oltiin jo etsimässä mistä saisi lisää nestettä elimistöön, tällä kertaa ihan vettä. Kierrellessä ihastelin kukkia (niin ahkerasti, ettei niistä ole yhtään kuvaa), ja ihanaa pientä kahvilaa, jossa oli kaikkea liian söpöä myynnissä. Esimerkiksi paperinukkeja, ja mikä nostalgiapommi sieltä poksahti, kun aloin muistella mun lapsuuden paperinukkeja. Oi niitä aikoja, kun tehtiin taikoja. Päädyttiin kuitenkin takaisin kesäkeittiön luukulle tilaamaan vettä ja ruokaa, ja taas tuli positiivisia ylläreitä. Tilaamamme ruoka-annokset maksoivat 7-9€, joten odotimme jotain tosi pientä. Annoksissa oli kuitenkin kokoa sen verran, että nälkä lähti heittämällä, ja mun savulohisalaatin sai syödä loppuun pohjattomalla vatsalla varustettu poikaystäväni. Kerrassaan loistava treffipäivä, jos multa kysytään! <3 - Jonna Viime päivät on nautittu Suomen luonnosta ihan urakalla! Eilinen seikkailu Suolijärvellä kesti kahdeksan tuntia, ja askelia tuli mittariin noin 28 000. Suunnistimme ensin keskustan tuntumasta Hervantaan ja matka oli sen verran mäkinen, että itse Suolijärven reitti tuntui helpolta kuin heinän teko. Hellekeli vähän rajoitti matkan nopeutta ja Suolijärvellä pysähdyttiin pariinkin otteeseen juttelemaan sammakoille, syömään eväsleipiä ja hurjimmat jopa puskapissille. Järveä kiertää merkitty reitti, joka on noin 7 kilometriä pitkä. Seikkaillessa pitkin Tamperetta on vieläkin olo kuin turistilla. Voihan se olla, että pieni hetki menee sisäistäessä faktaa, että tämä tässä on nykyään kotikaupunki. Hullua, mutta ihan nättiä kanssa. - Jonna |
JonnaOon 22 vuotta, juon paljon kahvia ja tykkään kirjoitella asioita ylös muistiin. Tää koko sivusto perustuu lähinnä näiden kahden harrastuksen summaan, ja vuosien päästä voin sitten nostalgisin mielin lueskella näistä hetkistä. Archives
August 2020
Categories
All
|